Edellisen postaukseni kommentit käsittelevät auttamista. Minun on vaikeaa mieltää maailmaani tai työtäni auttamisen kautta.

Ennemminkin näen ristiriidan siinä, että haluaisin - ja kuvittelen näkeväni monen muunkin haluavan - toisaalta kulkea omaa tietäni seurakunnan työntekijänäkin ja toisaalta olla yhteisön hyväksytty jäsen.

Työyhteisössämme keskustelemme aika ajoin siitä, että mielellämme sooloilemme ja kuljemme kohti omia päämääriämme, eikä meillä ole yhtä yhteistä päämäärää. Siksi aika ajoin törmäämme toisiimme, kun kerran tahdomme eri asioita, toisiltammekin.

Jos olemme omia teitään kulkeneen Jeesuksen seuraajia ja rakennamme Raamatulle, joka sisältää lukemattomia eri tulkintoja Jumalan tahdosta, mitä muuta voisimmekaan?

Mielestäni tarvitsemme jonkinlaisen hahmotuksen työmme raameista tai yhteisistä pelisäännöistä, emmekä niinkään vääntöä siitä, mikä voisi olla kaikkien yhteinen päämäärä.

Merja