Kysymys: mikä sahaa, sukeltaa, huojuu ja aiheuttaa paniikkia?

 

Vastaus: pörssikurssit.

 

Tuskan hiki nousee tällä hetkellä (ke 1.10. klo 19.00) tätä kirjoittaessa miljoonien ihmisten otsalle, kun USA:n senaatti päättää roskapankkilaista. Jos ei hyväksy niin… Kuka vielä väittää, että Suomi on onnela suuren maailmanluokan kysymysten ulkopuolella.

 

Miksi ihmeessä tällainen taloudellinen sähläys on mahdollista? Löydän siihen vain yhden sanan tällä hetkellä ja sana on: luottamus – niin tai oikeastaan sen puute.

 

On hämmästyttävää huomata, miten herkässä luottamus ihmisten välillä on. Tarkkailemme, suorastaan vahdimme toisiamme, onko tuo ja tuo ihminen luottamuksen arvoinen. Minähän toki olen… (näin me ajattelemme).

 

Mihin sinä luotat? Jeesus sanoi asian, joka ei voisi olla ajankohtaisempi tällä hetkellä: "Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." Ei kai tässä asiassa selittelyt auta – onneksi. On vaan syytä hypätä Isän syliin ja todeta, että Hän kyllä kantaa silloinkin kun elämä oikein kärventää.

 

Luottamuskin on lahjaa. Paavali kirjoittaa, miten luottamus Jumalaan on Kristuksen työtä meissä (2. kirje korittilaisille 3. luku jae 4). Ei siis omaa puurtamista, vaan silkkaa lahjaa. Kiitos Hänelle siitä!

 

Eero-

Kirkon kyökki laajenee Kaarinan kirkkosalin ja Vanhan kanttorilan kamarin puolelle. Lisäksi avataan Muistoalbumi.

Vastedes voit jakaa Kaarinan seurakunnan kuulumisia uudessa Kirkon kyökissä, lukea saarnoja ja hartauskirjoituksia Kirkossa, runoilla Vanhan kanttorilan kamarissa sekä muistella vanhoja tai antaa palautetta Muistoalbumissa. Kaikkiin blogeihin on kaikkien seurakuntalaisten tai sellaisiksi itsensä melkein tuntevien mahdollista lähettää paitsi kommentteja myös juttuja.

Tervetuloa peremmälle!

Merja

Olin sienimetsässä viisivuotiaan kanssa. Tyttö katseli metsän reunaa, joka oli täynnä mitä erilaisimpia sieniä, ja sanoi. "Onpa täällä paljon sieniä tarjolla." Jonkin ajan kuluttua hän kulki vadelmapensaan ohitse, nappasi suuhunsa syksyisen marjan ja tuumasi taas: "Tämä tarjosi minulle tämän."

Kaikenlaista on tarjolla. Kaikkea ei kannata ottaa ja omaksua. Onnellinen on lapsenkaltainen, joka osaa kiittäen ja kursailematta ottaa vastaan tarjolla olevan hyvän, lahjan.

Pirjo

Joku on sanonut, että on parempi lukea yksi hyvä kirja kuusi kertaa kuin kuusi hyvää kirjaa yhden kerran. Olen itse tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että näin on. Aloitan juuri neljännen kerran tänä kesänä/syksynä lukemaan erästä kirjaa, joka tuntuu joka kerran avautuvan aina vain paremmin.

 

Sama ajatus pätee myös Kirjojen Kirjaan. Olen myös tänä kesänä ”löytänyt” uuden tavan opetella lukemaan Raamattua. Luen sitä nykyään yhä useammin pienin annoksin, tekstiä myös ”märehtimällä”. Oppineet käyttävät tässä sanaa ”Lectio Divina”, pyhä lukeminen, jossa tarkoitus on lukemisen lisäksi rukoillen kysellä tekstin sanomaa ja myös jäädä sitä rauhassa mietiskelemään. Antaa sanan puhutella.

 

Niin, entäpä tuo otsikko ”Jumala itse”. Löysin sen juuri näillä ”pienillä lukemisillani.” Paavalin toista kirjettä korinttilaisille lukiessani (taas kerran), huomasin kolmessa kohdassa, miten tekstissä ovat sanat ”Jumala itse”. Nämä lohduttavat sanat haluan nyt jättää sinulle, sillä ne antavat meille tilaa vapautua omista yrityksistämme ja levätä Kaikkivaltiaan turvissa, tuntuipa elämässämme tällä hetkellä miltä tahansa.

 

”Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen…” Ensimmäinen luku, jae 21.

 

”Jumala /…/ valaisi itse meidän sydämemme…” Neljäs luku, jae 6

 

”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa…” Viides luku, jae 19.

 

Työ on Jumalan, meillä on vastaanottaminen ja lepo Hänessä.

 

Eero-

Runotorstain http://runoruno.vuodatus.net/blog/1514532#bottom teemana on myrsky. Siihen liittyen vanha runo.

Hurja tanssi

 

Tuuli riisuu puun.

 

Lehdet

putoavat,

putoavat,

pyörivät hurjassa tanssissa.

 

Tahtovatko ne

irrota,

pudota,

kuolla?

 

Ei niiltä kysytä.

 

Ei minultakaan kukaan kysy.

 

Mutta tanssi olkoon hurja!

 

Pirjo

 

Hämmästyin melkoisesti, kun luin Raamatusta Paavalin toista kirjettä Korintin seurakunnalle. Ihminen, julistaja ja evankelista, joka kirjoittaa aikaisemmin samalle seurakunnalle: ”Voi minua, ellen evankeliumia julista” (1. Kor. 9:16), kirjoittaakin nyt elämänvaiheistaan seuraavasti:

”Lähdin sitten Trooakseen julistamaan Kristuksen evankeliumia ja siellä minulle avautui ovi Herran työhön.”

Ja tässä tulee sitten hämmästykseni syy, Paavali nimittäin jatkaa:

”Henkeni ei kuitenkaan saanut rauhaa, kun en tavannut siellä veljeäni Titusta, ja niin jätin hyvästit seurakunnalle ja jatkoin matkaa Makedoniaan.” (2. Kor. 2: 12,13)

 

Paavalille(kin) ystävyys oli niin tärkeä asia, että hän – ainakin hetkeksi – jätti jo hyvin alkaneen ja tuloksia tuottaneen työnsä ja lähti etsimään ystäväänsä. Tästä kohtaamisesta Paavali kirjoittaa hetken päästä huikeasti näin:

”Makedoniaan tultuamme emme saaneet hetkenkään rauhaa. Meitä ahdistivat kaikenlaiset vaikeudet, ulkoapäin taistelut, sisältäpäin pelot. Mutta Jumala, joka rohkaisee masentuneita, lohdutti meitä antamalla Tituksen tulla luoksemme.” (2. Kor. 7: 5,6).

 

Rauhatonta, ahdistunutta, pelokasta ja masentunutta Paavalia (on muuten aika rohkea ja rohkaiseva itsetilitys) Jumala rohkaisee nyt ystävän kohtaamisella!

 

Ystävä – mikä valtava siunaus sinä oletkaan, Jumalan lähettämä lohduttaja, vaikka et sitä itse ehkä tällä tavalla ajattele. Ehkä on parempi, ettet näin ajattele, niin voit todella aidosti olla ystävänä, siinä vierellä kulkijana. Pistät käden toisen olkapäälle, halaat, kuuntelet, ehkä sanot joitakin sanoja. Tärkeintä on kuitenkin se, että olet ja minä tiedän sen.

 

Eero-

"Mutta Herra vastasi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." Luuk. 10:41-42

Sain juuri sähköpostin tuttavaltani. Hän pahoitteli, ettei matkansa takia ollut aikaisemmin kyennyt vastaamaan viestiini. Hän kertoi, että voimakas myrsky ei ollut tuhonnut mitään, kaikki oli turvallisesti ennallaan. Olin huojentunut tiedosta. Jos oikein muistan, niin jo filosofi Immanuel Kantista alkaen jotkut filosofit ovat kuvanneet ihmistä myös "huoltakantavana ihmisenä". Alati toistuva arkemme saanee meidät vakuuttumaaan, etteivät filosofit ihan väärässäkään ole.

Kaipaamamme olotilan voisi tiivistää englantilaiseen lausahdukseen "no worries", ei huolia. Ns. "onnellisuustutkimuksissa" yleensä aina todetaan, etteivät esimerkiksi raha, mannut, mammona, asema ja arvostus tee ihmistä onnelliseksi. Päinvastoin esimerkiksi huoli omaisuuden säilymisestä ja lisäämisestä stressaa ja huolestuttaa. Jos me kiinnitämme "sisäisen ihmisemme" tämän maailmanajan voimiin ja todellisuuksiin, huolet ovat melkein taattuja.

Martta, Marian sisko, huolehti ja hätäili halutessaan osoittaa vieraanvaraisuutta Jeesukselle. Maria sen sijaan asettui Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan hänen puhettaan ja opetustaan. Maria oli valinnut hyvän osan. Koskien ihmisen osaa tässä maailmanajassa Jeesus sanoo: "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin (maallisen elämän tarpeet)" Matt.6:33.

Ihmisen hyvää osaa hahmottavat virren 397 sanat: "Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla. Käyköön myöten taikka vastaan, eipä Isä hylkää lastaan. Herra ohjaa parhaaksemme, kaikki vaiheet päiviemme."

Kappalainen Jorma Pesonen
saarnaa Kaarinan kirkossa 31.8. klo 10

Olin toistakymmentä vuotta sitten käymässä Italiassa Caprilla. Minua alkoi siellä ahdistaa saaren kauneus. Vedin verhot merinäköalan eteen ja luin sängyssä koko päivän.

Sittemmin asuin neljä vuotta Naantalissa, vanhan kaupungin takana. Lopulta sielläkin alkoi tuntua ahdistavan kauniilta.

Nyt asun Portsassa. Nämäkin maisemat hivelevät silmää ja hoitavat ajoittain sielua, mutta tässä on lähellä myös rujoa teollisuusaluetta. Kun mieli on harmaa, voin lähteä siihen suuntaan. Sisäinen ja ulkoinen eivät silloin joudu liian suureen ristiriitaan.

Merja

"Nyt perinteestä ponnistamme / kulttuuria juurissamme / luomme historiaa / ja taas on piispanpäivät", Kuusiston laulun kertosäe, sanat allekirjoittaneen.

Vuoden 2008 piispanpäivät ovat historiaa, sitä loimme perinteestä ponnistaen ja kulttuuria juurissamme. Piispanpäivien ohjelmassa oli mukana elämän koko kirjo niinkuin aikanaan Kuusiston piispanlinnassa parhaimmillaan on ollut. Sää suosi ja tilaisuuksissa oli leppoisa tunnelma.

Parasta antia itselleni oli pieni pyhiinvaellus, sen verkkaisuus ja rauha, jota loi Morbackan kappelista asti Jumalan sana ja rukous. Sain taas kerran kohdalleni psalmeista sanat, joissa Jumala vakuuttaa: Minun armoni on suurempi kuin elämä.

Pirjo

Pyhiinvaellus on koekävelty. Rauhallista tahtia kulkien matkaan Morbackasta Kuusiston kirkolle meni aika lailla tasan tunti. Varaa on vaikka pari kertaa pysähtyäkin, ja perillä kirkon lähellä kanttorilassa ehtii vähän huokaista ja siistiytyä ennen jumalanpalvelusta.

Ristin kantamisessa on vuoroja vapaana...

Pirjo